Claude Bruaire

La douleur désigne la sensationnégativedans l’agression qui affecte l’être par le corps. On emploie le mot pour l’agression localisée, en vivacité variable, réservantsouffranceà l’épreuve de tout l’être, atteint en sa profondeur, dans son être personnel.

Une éthique pour la médecine. De la responsabilité médicale à l’obligation morale. Éditions Fayard.

Antigone, kapinallinen ja intiimi (7/7. rakkaus)

7ème et dernière partie: rakkaus

Antigonen halu on perheellinen, elle ne veut pas laisser son frère sans sépulture; Créon, hänen, haluaa puolustaa itseään kuninkaana ja näyttää voimansa. Antigone suosii perhesuhteita, jotka ilmentävät rakkautta ja paljastavat olennon. Creon vakuuttaa voimansa allekirjoittamalla lain, jolla on vahvistettava sen valta. Un même mot caractérise leur action: himoita. Mutta halu ei tunnista toista halua, voimme uskoa, varsinkin jos kiusausta huijataan halu itsestään, saattaa haluta pehmentää mitä tahansa halua, jota se kohtaa. Kreonin ja Antigonen välillä, se on tärkeys halujen mitta. Kasvokkain, Antigone ja Créon lisäävät toiveidensa laajuutta kohtaamaansa vastoinkäymisiin. Mais la source du désir d’Antigone est-il encore compréhensible de nos jours? todellakin, Antigonen halu, tämä halu, joka perustuu oikeudenmukaisuuteen, Hänen veljensä jumalalle ja jumalille on tehty oikeudenmukaisuus, tällä halulla on täysi merkitys, koska se on yhteisöä, hän ilmoittautuu kaupunkiin ja perheeseen, heikentynyt visio kaupunkiin, ja uskossa, Antigone nojaa jumalia vastaan ​​haastaakseen Creonin. Antigone ei ilmaise henkilökohtaista halua, hän puolustaa iankaikkista lakia, hän puolustaa velvollisuuttaan sanoa se, julistaa se ennen mitään valtaa, joka näyttää olevan sen yläpuolella. Depuis quand n’entendons-nous plus qui que ce soit s’ériger dans l’espace public pour clamer son devoir au prix de sa vie? Le pire? Olemme tottuneet tähän hiljaisuuteen, tämä eroaminen, transsendenttiset lait eivät kerro meille enää paljon, joten mikään ei tule ohi, ja siksi korjaa edessämme olevat lait, jotka ympäröivät meitä kuin roskien vesivirta. Yhteisöt, jotka vahvistivat yksilöä tilassa, joka suojasi ja antoi hänen kasvaa, on hajotettu. L’individu ressemble maintenant à un électron fou qui ne peut se construire que des bourrasques de vent qui l’épuisent et le déboussolent sans cesse et effacent jusqu’au goût du sens à donner à sa vie. Sosiaalinen elämä perustuu lakiin ja pelkästään lakiin, mutta paikassa ilman maantiedettä, joka koostuu maanpinnan yläpuolella olevista ihmisistä, kaikki oikeudet ovat tasavertaiset ja murskattu haitallisissa hämärissä. Creonilla on valta. Antigone on Oedipus tytär. Aikana, jolloin kyse on kaikesta, omistaa, hankkia, Antigone painaa hyvin vähän, koska se on arvioitava. Kaiken metafysiikan menetelmällinen tuhoaminen on rikos ihmisyyttä vastaan. Ehkä suurin maailma, jonka koskaan on tiennyt. Koska yhdellä napsautuksella, Voin hankkia kaiken, mitä tarvitsen tietää haluani tyydyttää se. On comprend aussi que ce désir individuel que plus rien ne protège de son appétit n’accepte aucune limite et surtout pas celle posée par autrui; niin tulee halu, väärä halu, avili.

Jatka lukemista “Antigone, kapinallinen ja intiimi (7/7. rakkaus)”

Silmälasien "Mutta aina palata aikaan ..." – 2th Rykmentti Etranger d & rsquo; Jalkaväki (1991)

Spectacle « Mais toujours reviennent des temps… » — 2ème Régiment étranger d’infanterie (1991) of Emmanuel Di Rossetti päälle Vimeo.

Le 31 août 1991, le 2ème Régiment étranger d’Infanterie fêtait au cours d’une cinéscénie exceptionnelle son 150ème anniversaire, taisteluEl Moungar ja paluu DAGUET operaation, ensimmäisen Persianlahden sodan. 30 000 nîmois katsojaa osallistua tähän tapahtumaan, joka alkoi päivän legionalaiset pukeutunut aitoja pukuja itse olosuhteissa ja koristeet eri aikakausien, et qui se poursuivra tard dans la nuit avec le spectacle proprement dit joué par François Gamard, Jerome PAULMIER ja Richard Böhringer1 edessä lavan Costieres (180 metrin päässä kohtaus!).

Jatka lukemista “Silmälasien "Mutta aina palata aikaan ..." – 2th Rykmentti Etranger d & rsquo; Jalkaväki (1991)”

Transforming & rsquo; ajatus tunteita

Max Jacob opiskelijalle :

Meditaatio ei ole tietoja ottaa ideoita, päinvastoin ! se on saada, kääntyvän tunne, in vakaumus. Meditaatio on hyvä, kun se johtaa KYLLÄ, lausui koko ruumis, huuto sydämestä : iloa tai kipua ! jonka kyynel tai nauraa. Vain yrittää mietiskellä tähän : God s & rsquo; made man. Toista tämä itse up & rsquo; saapua vakuuttunut. Riippumatta kuvat, jotka näkyvät, Kristuksen kuvan tai lapsi tai nuori mies tai ristiinnaulittu. Peu importe. Répétez à genoux : God s & rsquo; tehdään miehen ! kuinka kauan ? Se riippuu kyvystä. On olemassa hyviä meditaatioita kymmenen minuuttia ja huono, että viimeinen tunti. lyhyesti sanottuna, te kerätä kahdesti päivässä vähintään.

En puhu sinulle & rsquo; rukous, miettiminen, d & rsquo; ensin, koska I n & rsquo; siellä kuule paljon, Sitten koska en halua tehdä sinulle mystikko, mutta vain yksi ihminen.

Antigone, kapinallinen ja intiimi (6/7. Ammattiryhmään)

 

Tämä tarinoita identiteetti! Sana ei esiinny Kreikan eepos eikä tragedia. Identiteetti aikaan Antigone nojaa linjalla joka kuuluu samaan kaupunkiin. Identiteetti on läpäisseen juurtuvat. Perhe ja kaupungin kokoontuivat virtuaalinen standardin kokonaan, mitä toinen oli tuntemaan itsensä aikana ensimmäinen kokous. aikana antiikin, kukaan valittaa henkilöllisyytensä eikä julkaisemien, ja kukaan päätti hänen henkilöllisyytensä. Hän ei ollut laittaa puku. Les hommes relevaient de leur identité. Identiteetti oli sukua kuormaan, meidän piti olla kelvollisia. Hän hallitsi ollessa ja tulossa. Moderni ikä on tehnyt siitä haaste, koska se muutti henkilöllisyys on, eräänlainen saavutus, että voit pukea tai luopua. Sen moderni fantasia uskoa, että voimme valita kaikki koko ajan, Nykyaikana korvattu leppymätön menetelmän ollessa saamalla. Silti tämä logiikka, cette idéologie a ses limites: joitakin asioita voidaan hankkia, heidän keskuudessaan: erilaisuus. Elävät henkilöllisyytensä, olla mitä on, vaan hänen nimensä, mahdollistavat yksityisyyttä ja siksi tietoa ja syventää olemuksensa, nämä ovat edellytyksiä tapaaminen muiden. Ensimmäinen ero Kreon ja Antigone sijaitsee kyseisessä paikassa, maa-alueen, joka on rakennettu taistelua, Antigone säilyttää ankkuroituneena siihen tämän muinaisten lahjan, jumalat, nämä juuret, joka määrittää viranomainen, jolle se nojaa kestä tätä miestä, son vanhempi, kuningas, joka nai tahdonvoimaa ja on sokaissut se ei kuule omaa ääntään, sen kaiku. Jatka lukemista “Antigone, kapinallinen ja intiimi (6/7. Ammattiryhmään)”

À l’aune des valeurs

L’autorité a perdu ses lettres de noblesse en même temps que l’humilité. L’autorité est devenue un synonyme d’ordre implacable, ajattelemattomasti vahvuus, tyrannia. Quelle inversion des valeurs ! Alors que l’autorité selon Antigone empêchait la tyrannie ! L’époque moderne a cette impression de l’autorité parce que celle-ci a été foulée aux pieds par des hommes qui s’en sont servi ; alors qu’on sert l’autorité. Mais l’autorité a-t-elle été abimée par ces expériences désastreuses ? Arvoa ei voi vaurioitua mies. La fidélité se déploie au-dessus de Saint Pierre sans qu’il en soit capable. La fidélité se déploie au-dessus de la trahison car elle l’englobe. La fidélité s’affirme dans la trahison. La trahison ne porte en elle aucun sens sinon sa propre satisfaction. Toute valeur dit aussi l’indécision et l’incertitude au sein de l’homme. Mikä tahansa arvo on huoltaja ja suojaa. Ei tarvitse valita, la valeur s’adapte à notre faiblesse puisqu’elle précède nos incertitudes. Le monde moderne confond l’autorité et le pouvoir en leur faisant porter les mêmes plaies et les mêmes peines. Il fallait ôter Dieu de tout. Ni les antiques ni les contemporains ne comprendraient, mais cela importait peu, ils comptaient pour rien à présent. Si jamais Dieu ne partait pas, pitäisi tappaa. Le XXe siècle s’est voulu le temps de la mort de Dieu. Se tappaa kuoleman hänen idea. Il aura surtout créé une nouvelle anthropologie reposant sur le suicide.

Unamuno sur sa quête quichottiste

Mon œuvrej’allais dire ma missionest de briser la foi des uns et des autres, et même d’un troisième parti : la foi dans l’affirmation, le foi dans la négation et la foi dans l’abstention ; et cela par la foi en la foi-même. C’est de combattre tous ceux qui se résignent, soit au catholicisme, soit à l’agnosticisme. C’est de faire que tous vivent inquiets et oppressés.

Sera-ce efficace ? Mais est-ce que Don Quichotte croyait à l’efficacité immédiate, apparentielle, de son œuvre ? C’est fort douteux