Antigone, kapinallinen ja intiimi (7/7. rakkaus)

7ème et dernière partie: rakkaus

Antigonen halu on perheellinen, elle ne veut pas laisser son frère sans sépulture; Créon, hänen, haluaa puolustaa itseään kuninkaana ja näyttää voimansa. Antigone suosii perhesuhteita, jotka ilmentävät rakkautta ja paljastavat olennon. Creon vakuuttaa voimansa allekirjoittamalla lain, jolla on vahvistettava sen valta. Un même mot caractérise leur action: himoita. Mutta halu ei tunnista toista halua, voimme uskoa, varsinkin jos kiusausta huijataan halu itsestään, saattaa haluta pehmentää mitä tahansa halua, jota se kohtaa. Kreonin ja Antigonen välillä, se on tärkeys halujen mitta. Kasvokkain, Antigone ja Créon lisäävät toiveidensa laajuutta kohtaamaansa vastoinkäymisiin. Mais la source du désir d’Antigone est-il encore compréhensible de nos jours? todellakin, Antigonen halu, tämä halu, joka perustuu oikeudenmukaisuuteen, Hänen veljensä jumalalle ja jumalille on tehty oikeudenmukaisuus, tällä halulla on täysi merkitys, koska se on yhteisöä, hän ilmoittautuu kaupunkiin ja perheeseen, heikentynyt visio kaupunkiin, ja uskossa, Antigone nojaa jumalia vastaan ​​haastaakseen Creonin. Antigone ei ilmaise henkilökohtaista halua, hän puolustaa iankaikkista lakia, hän puolustaa velvollisuuttaan sanoa se, julistaa se ennen mitään valtaa, joka näyttää olevan sen yläpuolella. Depuis quand n’entendons-nous plus qui que ce soit s’ériger dans l’espace public pour clamer son devoir au prix de sa vie? Le pire? Olemme tottuneet tähän hiljaisuuteen, tämä eroaminen, transsendenttiset lait eivät kerro meille enää paljon, joten mikään ei tule ohi, ja siksi korjaa edessämme olevat lait, jotka ympäröivät meitä kuin roskien vesivirta. Yhteisöt, jotka vahvistivat yksilöä tilassa, joka suojasi ja antoi hänen kasvaa, on hajotettu. L’individu ressemble maintenant à un électron fou qui ne peut se construire que des bourrasques de vent qui l’épuisent et le déboussolent sans cesse et effacent jusqu’au goût du sens à donner à sa vie. Sosiaalinen elämä perustuu lakiin ja pelkästään lakiin, mutta paikassa ilman maantiedettä, joka koostuu maanpinnan yläpuolella olevista ihmisistä, kaikki oikeudet ovat tasavertaiset ja murskattu haitallisissa hämärissä. Creonilla on valta. Antigone on Oedipus tytär. Aikana, jolloin kyse on kaikesta, omistaa, hankkia, Antigone painaa hyvin vähän, koska se on arvioitava. Kaiken metafysiikan menetelmällinen tuhoaminen on rikos ihmisyyttä vastaan. Ehkä suurin maailma, jonka koskaan on tiennyt. Koska yhdellä napsautuksella, Voin hankkia kaiken, mitä tarvitsen tietää haluani tyydyttää se. On comprend aussi que ce désir individuel que plus rien ne protège de son appétit n’accepte aucune limite et surtout pas celle posée par autrui; niin tulee halu, väärä halu, avili.

Jatka lukemista “Antigone, kapinallinen ja intiimi (7/7. rakkaus)”

Antigone, kapinallinen ja intiimi (5/7. viranomainen)

image

5toinen osa : viranomainen

Antiikin Kreikassa, miehet tuntevat ja tunnistavat itsensä perheen silmissä, heidän rakkaansa, heidän yhteisöstään. Naiset varaavat peilin, joka jätti kauneuden, naisellisuus, viettely. Heijastus on kaikkialla. « Là n’est pas de lieu qui ne te voit » écrit Rilke. Peut-on exister sans reflet ? Peut-on avoir conscience sans se connaître ? Ihmisen ei pitäisi nähdä itseään peilissä pelkääessään hänen kuvansa imeytymistä. Tämä kuva, joka onnistuu saamaan meidät unohtamaan olemme olemassa. Jos ajattelemme, että näemme, kuulemme, se resonoi meissä, ja myös unelmoimme siitä. Kuvamme pakenee meitä heti, kun näemme sen. Joten nainen sopeutuu peiliin, kun mies voi menettää pohjansa siellä. unelma, binomi muisti, kätkee aikaa ja turruttaa. Qu’a-t-on vu et quand ? Ulkonäkö, heijastus ja mielikuvitus läpäisevät toisiaan eikä niitä voida erottaa toisistaan. Itsensä näkeminen ja tunteminen on sekaannusta kreikkalaisten keskuudessa. nähdä, tutustua toisiinsa ... mutta ei liikaa, koska jos ihminen on ihme, tapahtuman merkityksessä, kiehtova murtuma, sillä on myös oma terrorinsa, hän tuhoaa ja kiduttaa itseään, et il est bien le seul « animal » dans ce cas.

Jatka lukemista “Antigone, kapinallinen ja intiimi (5/7. viranomainen)”

Mitä on maanpinnan yläpuolella ?

Kaikkein valaiseva esimerkki ihmisluonnosta on Uudessa Testamentissa kun Pietari ja Jeesuksen puhuvat keskenään ja Peter kehottaa mestarinsa hän uskoo hänen hartaudella varsin vilpitön. näin, Jeesus sanoi hänelle, että kukko ei laulanut hän kieltää kolmesti. Ensimmäinen paikka, jossa jokainen ihminen puhuu siitä : heikkous. Huomioon rajat jokaisen, ei aina ratkaista se, mutta myös voittaa, pakko järjen mitä on ja ei ole, mitä uskotaan olevan. Jokainen, joka ei tiedä hänen heikkoutensa, jotka unohtavat, joka ei ota huomioon, on maanpäällinen saimme tapana sanoa tänään. Maanpäällisen siten, että yksi on ravittu laitumella joka ei ole meidän, kiellämme hänen LAIDUNRUOKINTA löytää muuta kuin hänen paras, koska muut. Maanpäällisen myös sitä, että saadut huomautukset voitaisiin saada missään muualla maailmassa ilman tätä ongelmaa, Tietoja näistä juureton, käännettävissä tahansa kielellä ja vietävissä kuin "puitteet" tietokone. Sanonta "maanpinnasta" kielletty vastata kysymykseen "missä sinä puhut ? "Ja ensimmäinen kaava rakastaa pilkatakseen toinen kuin identiteetin tai" äärimmäinen oikea ". Voimalla yrittää väistää kysymystä, se tuhoutui. Tulevaisuudessa se ei ole mahdollista kysyä, mistä se tulee, koska olemme saavuttaneet tällaisen vedenoton ja raivaaminen, että tämä asia on vielä enemmän järkeä.

Antigone, kapinallinen ja intiimi (3/7. kohtalo)

IMG_0554

 

3toinen osa : kohtalo

Mies alas puusta. mies, kuten puu, on määritelty myös hyvin sen juuria tai hedelmiä. mies, kuten puu, riippuu ulkoisista ja sisäisistä elementtejä kypsiä. L’homme ressemble à ce tronc sculpté par les épreuves s’appuyant sur ses racines et portant des fruits plus ou moins beaux, parempi tai huonompi… Yhtäläisyyksiä kasvien ja ihmisen ovat rajattomat. Vesi, joka ruokkii juuret auringonvalolle kastelu hedelmät, happi huokui lehdet, toute cette vie qui s’engouffre et circule nous rappelle de manière irrémissible la condition humaine. Puu on perheen metafora. Taimi hedelmät ja lehdet, metafora ihmisen historiaan ja perhe kasvaa. Quelles fées maléfiques présidaient à la naissance de la famille des Labdacides dont descend Antigone? N’importe quelle belle conscience de nos jours y verrait une calamité et une explication pathologique des décisions d’Antigone. Comment cette petite Antigone devient-elle ce fruit héroïque en naissant sur un tronc si plein de stigmates et meurtrissures? Hengitystä ja keskeytymätön opas kohtalo ja tylppä että perhe ja, yhtäkkiä, Antigone vapautuu tästä pakkopaitana, vapauttaa hänen perheensä tämä pakkopaita, hän voitti paita, ja täydentää erottaa kohtalo. Quel prodige! kaukaa, kiinni heidän haara, kaksi arkkia näyttävät silti identtisiä, Silti vain lähestyä, miten ne eroavat. Jatka lukemista “Antigone, kapinallinen ja intiimi (3/7. kohtalo)”

Antigone, kapinallinen ja intiimi (2/7. hautajaiset)

IMG_0959-1024x768

2toinen osa : hautajaiset

— «Rakas Ismene. Minun täytyy tänä aamuna kertoa, että hoidin kaiken. Otin saman hautajaiset veljiämme. Je ne pouvais pas choisir et comme nos frères n’ont pas laisser de dernières volontés, Otin asiat kädessä tähän korjataan niin pian kuin mahdollista. Olen edelleen tilannut embalmer niin, että ne ovat mallikas. Jos haluat mennä nähdä, ne ovat valmiita 15 tuntia. Et ole pakko. vihdoin, jos voit ottaa kymmenen minuuttia, se voi olla hyvä. Ehkä se on parempi pitää kuvan niistä happy, esimerkiksi lapset. Otin saman mallin URN kahdelle. Pappi tulee hautajaisiin ja tehdä vähän puheen ennen tuhkaus. Tilasin hänen tulonsa hautajaisiin. näet, I käsitellään kaiken. Eteokles haudataan hautausmaalle, joka sijaitsee noin kolmekymmentä minuuttia Theban ottaen kansallisen. että Polyneikes, se on monimutkaisempi lain meidän eno, Créon. Päätin levittää hänen tuhkaa taistelukentällä kuin kuningas ei halua häntä tulla haudatuksi. On järkevää, ei? Kerro minulle, mitä mieltä olet, En lopettanut tältä osin. » Ce portrait d’Antigone vivant au XXIe siècle livrant les dépouilles de ses frères au chargé des pompes funèbres résume le rite des funérailles de nos jours. Perhe on tehty teollisen vallankumouksen jälkeen tuottamaton. Les funérailles ne s’inscrivent guère plus dans la tradition familiale. Le monde moderne se rassérène en employant la formuleolla järkevää, comme la traduction de l’expression anglo-saxonne se fait entendre de nos jours, et comme il est si réconfortant de se le répéter sans que cela ait vraiment de… sens, sillä mitä nämä mini-löytyy mielessä kentällä melkein vahingossa, qu’est-ce que ces sens Skin suru qui s’invitent sans qu’on n’y soit pour rien ou presque, muuten jäämiä menneisyyden suuntaan, järkeä, hyvän tunteen veistetty vuosisatoja? Kautta tuhoaminen perheen, sukupolvesta toiseen puuttuu, merkityksen tekojemme menetetään, on siis keksiä merkitys, täytyy tehdä merkitys, sinun täytyy antaa illuusion elävä jälleen, jättäneen kokonaan luopunut. Kikkailu nojaa tietämättömyys, ja tässäkin, huijausta ei päiväys yksi päivä. Merkitys antama kuolemaan perheen, Tässä mielessä melkein kokonaan unohdettu tänään, Muistutetaan mukaan Antigone in Sofokleen pelata, jos se seisoo valvojana arvoja, jotka vapauttavat, koska ne suojaavat ihmisten eläimistä. Antigone vahvistaa mitä ihminen voi ja ei voi; hän tarttuu d & rsquo; voima, joka suojelee meitä tahtomme valtaan ja opettaa meille aikaa vastuussa; aika nykyään uskottu asiantuntijat certifiés remplaçant de la famille, yksilöitä, jotka säveltää sitä ja heikko siteet ne mennessä.

Jatka lukemista “Antigone, kapinallinen ja intiimi (2/7. hautajaiset)”

Antigone, kapinallinen ja intiimi (1/7. perhe)

Antigone-900x599

1osapuoli aikakausi : perhe

Vuodesta ensimmäisessä käsittelyssä Antigone, epäselvyyttä mielissä lukija. Antigone hän ilmentää toiminnan tai reaktion? Mitä liikkuu Antigone? Reaktio ei ole olemassa itsestään, kun toiminta ei tarvitse ketään, se on oikeutettua teko. Toimi aina vihkii jotain. Toisin kuin usein sanotaan, tai ajatus, Antigone ei odota olla Creon Antigone. Kuten Electra kostaa, Nausicaa vastaanottoa, Penelope uskollisuutta, Antigone ilmentää duty. Onko toiminta, se palvelee: se on täytetty tulli. Se suoritetaan bondage (me teeskennellä unohtaa, että orjuus merkitsee olla "orja"?). Toisin kuin usein sanotaan, tai ajatus, Antigone on koskaan yksittäinen. Se ei ole koskaan yksin on. Jos laki Kreon työntää toiminta, ja jos se saattaa tuntua reaktio, se on vain pinnalla, pelkillä kronologia.

Jatka lukemista “Antigone, kapinallinen ja intiimi (1/7. perhe)”

Le destin de Charlie

dessin soldat

« L’ennemi te limite donc te donne ta forme et te fonde ». Cette phrase de Saint-Exupéry exprime assez bien notre condition à la fin de cette première semaine de l’année 2015. L’ennemi m’oblige à évoluer selon ses codes, à l’intérieur d’un espace qu’il a circonscrit. Je suis d’abord prisonnier. Il choisit le terrain et m’astreint à y rester confiné. Des deux données humaines immuables, l’espace et le temps, il m’ôte l’espace. Ôter l’espace au temps c’est un peu ôter Laurel à Hardy. L’autre unité continue de vivre, mais elle est défigurée. Elle a perdu l’équilibre offert par l’altérité de son conjoint. Le temps n’est pas le même suivant l’espace dans lequel il évolue. La géographie accomplit le destin avec une mesure aussi précise que le sablier. Jatka lukemista Le destin de Charlie

Neuvaine pour la France

IMG_0063-0.PNG
Quelle belle initiative ! Une neuvaine pour la France. Une neuvaine pour dire notre amour de la Sainte Vierge et lui demander de veiller avec tous les saints sur notre beau pays. Il ne sert de rien d’éructer sur les réseaux sociaux ou sur Internet ou même dans la rue, il ne sert de rien d’éructer si nous ne demandons pas l’intercession de notre très sainte Marie pour notre pays. Si nous ne le faisons pas, si cet effort de prière ne nous est pas intime et obligatoire, alors nous n’avons que faire de la France. Nous nous gobergeons de paroles. L’intercession de la Sainte-Vierge est le moyen de recevoir suffisamment de grâces pour espérer que l’avenir de notre pays soit digne de son passé. Ne croyons jamais que notre avenir tient à la colère, à l’agitation, aux effets de manche, quoi que nous fassions, bien ou mal, l’avenir appartient aussi, avant tout, à notre prière. Ne nous croyons jamais suffisants. L’acceptation de notre faiblesse, de notre manque, de l’insuffisance justement de notre force et de notre volonté prouve que l’intercession divine est obligatoire. Cette acceptation marque notre entrée dans la neuvaine ! Sans le savoir, la docilité liée à cette acceptation, la « mise en conformité » de notre âme, nous permet d’entrer dans cette neuvaine. Laissons-nous guider quand le Seigneur n’a qu’un désir profond : celui de mener son petit troupeau. La docilité est fruit de la tendresse

Jatka lukemista Neuvaine pour la France

Kirje ystävälleni Alvaro Mutis

Alvaro-Mutis

Yksi päivä vuosia 90, kävelimme kadulla, lähdimme pyhien isien hotellilta, ja Alvaro Mutis1 lopetettu kuollut. Olimme melkein nurkan takana rue de Grenelleltä, ja hän kertoo minulle : «Emmanuel, Tuntuu siltä, ​​että kävelimme yhdessä kauan sitten Cadizin kadulla. Ja meillä oli sama keskustelu. "Myönnän, etten enää muista sanojamme. Olen varma, oliko Alvaro Mutis vielä tässä maailmassa, hän muistaa.

Alvaro Mutisilla oli erityinen suhde elämään. Hän asui käsittelemällä muistoja ja välitöntä todellisuutta. Hän asetti aina yhden jalan toiseen ja toisen jalan toiseen. Hänen kotinsa, nämä kaksi maailmaa eivät jätä toisiaan, he olivat lähellä, olivat menossa purkitettuihin, kuten siamilainen, kuin yksisuuntainen elämä, parhaalle. Alvaro Mutis eläi elämänsä ja muut elämänsä, elämää, jonka hän oli asunut aiemmin, tai että hän eläisi myöhemmin. Alvaro Mutis asui enimmäkseen, milloin tahansa, mukana nuori poika, tätä vielä lasta kutsuttiin Alvaritoksi, hän oli kaikissa päivämäärissämme. carmen, Alvaro vaimo, hyväksyi hänen läsnäolonsa, vaikka se ei olisi hänen poikansa. En ole koskaan tavannut ketään, kuten Alvaro Mutis. Tarkoitan hänen läsnäoloaan, hänen läsnäolonsa lapsena saman tietyn ikäisen aikuisen vieressä oli jotain pelottavaa ja kiehtovaa. Sanoin hänelle usein. Sanoin hänelle, että Bernanos, että hän rakasti, Hänen piti myös elää tällä tavalla nuoren itsensä ruumiillistuneena jälkeläisen kanssa.

Tulen tänne kertomaan mitä tiedän Alvaro Mutisista, kirjoittanut Maqroll el Gaviero ja muutama muu… Muutama viimeinen vuosi on ollut hidasta ja pitkää. Vastasimme paljon vähemmän. Hän ei enää kirjoittanut. Hän ei ollut kirjoittanut niin kauan. Vapina oli ollut etusijalla. Tietty tyhjyys myös. Kaikki oli tuomittu katoamaan kuin kuolleen puun kanto katosi viikossa Amsudin kosteassa uunissa. Kaiken piti tapahtua, ja tämä elämän spektaakkeli toiminnassa ei ole koskaan lakannut hämmästyttämästä Alvaro Mutisia yhdeksänkymmenen vuoden ajan, jonka hän vietti tällä maapallolla.

Jatka lukemista “Kirje ystävälleni Alvaro Mutis”

L’abandon de Benoît XVI

Océan

Eli, Eli lama sabachtani ?” 1 Lorsque Benoît XVI signifie, en quelques mots simples, qu’il renonce à la fonction de pape, c’est un tremblement de terre qui secoue le monde et qui frappe les catholiques. Les bruits les plus farfelus courent et chacun de s’interroger sur les causes de cette décision qui, même si elle n’est pas unique, provoque la stupeur. Personnellement deux sentiments m’habitent : l’abandon et la tristesse, son poisson-pilote, pour ne pas dire la désolation. L’abandon ressemble à un écho qui ne cesse de se reproduire et de s’amplifier, comme une plainte entêtante.

Jatka lukemista L’abandon de Benoît XVI